Nyt on ihan pakko herätellä Vellinkeittäjää horroksestaan, sillä haaviin ui loistava kasvispihviohje. Olen tänä syksynä apuohjannut pikkukokkeja marttojen kursseilla ja sain tämän reseptin sen myötä.
Kasvispihvireseptejähän on maailma väärällään, mutta hyvän löytäminen on ollut kiven alla. Etenkin kun vartaloni ei tässä kohtaa kestä papuja tai linssejä, ovat reseptit tosiaan olleet hakusassa.
Tässä siis teillekin jakoon mielestäni mainio pihviresepti. Paistoin näitä tänään metsäretken päälle ja nautin hampurilaistyylisesti ruispalan välissä. Kaapista löytyi jalapeno-kastiketta, joten lorautin sitä mukaan. Moneen muuhunkin voi yhdistellä, mielikuvitus vain rajana, jos sekään.
Kuituiset kasvispihvit:
2 dl kauraleseitä
2 dl maitoa
500 g kesäkurpitsaa ja porkkanaa
100 g purjoa
Tuoreita yrttejä (sitruunamelissa on vielä elossa kesän jäljiltä joten käytin sitä)
2 kananmunaa
4 rkl hiivaleipäjauhoja
2 tl suolaa
2 valkosipulinkynttä
Öljyä (paistamiseen)
Toimi näin:
1. Sekoita kauraleseet maitoon ja anna turvota 15 min.
2. Kuori ja raasta kasvikset, hienonna yrtit ja purista valkosipuli
3. Yhdistä kaikki aineet
4 Nostele pannulle ja paista. Ohukaispannu olisi paras, mutta käytin ihan tavallista paistinpannua. Melko pitkään saa paistella, jotta kypsyvät kunnolla. Ei kannata yrittää paistaa uunissa, tarttuvat leivinpaperiin kiinni.
Nautitaan hehkuvasta lokakuusta!
perjantai 12. lokakuuta 2018
lauantai 21. lokakuuta 2017
Reseptejä pukkaa, kun ne ensin hukkaa
Mennään pelkillä respteillä, nyt ei syki runosuoni, eikä jaksa iskeä tarinaa. Sen verran kuitenkin taustaa, että linssihuttu sulatti lihansyöjäpuolison sydämen ja onneksi kerran kadonnut resepti löytyi marttakollegan arkistosta. Kukkakaaliwingsejä askarreltiin syysloman alkajaisiksi ja samalla fennovegaanikokkauksella päästiin maistamaan omena-kukkakaali-currykeittoa. Tarjolla siis kolme kaupunkimarttojen kokkailuilloissa kokeiltua ja hyväksi havaittua reseptiä, olkaatte hyvät!
Intialaistyyppinen linssi-juustopata
200 g punaisia linssejä
1/2 dl ruokaöljyä
1 sipuli
2-4 valkosipulin kynttä
2 chiliä
1 rkl jauhettua inkivääriä
1 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
1 tölkki tomaattimurskaa
1 l vettä
2 tl suolaa (tai aika paljon enemmän)
mustapippuria myllystä
1 limetin mehu
200 g Valion kotijuustoa
tuoretta korianteria
1. Huuhtele linssit ja liota niitä n 10 min
2. Kuullota sipuli-, valkosipulinkynsi- ja chilisilppu öljyssä kattilan pohjalla. Lisää mausteet ja pyörittele hetki, jotta maut irtoavat.
3. Lisää tomaattimurska, vesi, suola ja linssit kattilaan ja keittele n 20 min.
4. Lisää limetin mehu ja kuutioitu juusto. Koristele korianterilla.
5. Tarjoile riisin kanssa.
Omena-kukkakaali-currykeitto
1 pieni sipuli kuutioituna
1 rkl öljyä
1,5 tl currya
1 iso vihreä omena pieninä kuutioina
1 kukkakaali pieninä kuutioina
7 dl kasvislientä
1 dl (kaura)kermaa
suolaa
mustapippuria
Kukkakaaliwingsit
1 kg kukkakaalia
Kuorrutus:
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl grahamjauhoja
1,5 dl vettä
1 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 tl savupaparikajauhetta
Päälle siveltäväksi:
4 rkl srirachaa (= tosi tiukkaa chilikastiketta)
2 rkl öljyä
Dippi:
200 g ranskankermaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
ruohosipulisilppua
1/2 tl omenaviinietikkaa
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1. Irrottele kukkakaali nupuiksi.
2. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään. Anna turvota viitisen minuuttia.
3. Pyörittele kukkakaalit taikinassa ja levitä ne leivinpaperin päälle uunipellille.
4. Kypsennä 225 asteessa / n. 20 minuuttia.
5. Sekoita dipin ainekset -> laita jääkaappiin tekeytymään.
6. Sekoita sriracha ja öljy keskenään. Sivele kauttaaltaan kukkakaaleille. Jatka paistamista uunin ylätasolla vielä kymmenisen minuuttia.
7. Dippaile ja naatiskele!
Intialaistyyppinen linssi-juustopata
200 g punaisia linssejä
1/2 dl ruokaöljyä
1 sipuli
2-4 valkosipulin kynttä
2 chiliä
1 rkl jauhettua inkivääriä
1 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
1 tölkki tomaattimurskaa
1 l vettä
2 tl suolaa (tai aika paljon enemmän)
mustapippuria myllystä
1 limetin mehu
200 g Valion kotijuustoa
tuoretta korianteria
1. Huuhtele linssit ja liota niitä n 10 min
2. Kuullota sipuli-, valkosipulinkynsi- ja chilisilppu öljyssä kattilan pohjalla. Lisää mausteet ja pyörittele hetki, jotta maut irtoavat.
3. Lisää tomaattimurska, vesi, suola ja linssit kattilaan ja keittele n 20 min.
4. Lisää limetin mehu ja kuutioitu juusto. Koristele korianterilla.
5. Tarjoile riisin kanssa.
Omena-kukkakaali-currykeitto
1 pieni sipuli kuutioituna
1 rkl öljyä
1,5 tl currya
1 iso vihreä omena pieninä kuutioina
1 kukkakaali pieninä kuutioina
7 dl kasvislientä
1 dl (kaura)kermaa
suolaa
mustapippuria
Kukkakaaliwingsit
1 kg kukkakaalia
Kuorrutus:
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl grahamjauhoja
1,5 dl vettä
1 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 tl savupaparikajauhetta
Päälle siveltäväksi:
4 rkl srirachaa (= tosi tiukkaa chilikastiketta)
2 rkl öljyä
Dippi:
200 g ranskankermaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
ruohosipulisilppua
1/2 tl omenaviinietikkaa
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1. Irrottele kukkakaali nupuiksi.
2. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään. Anna turvota viitisen minuuttia.
3. Pyörittele kukkakaalit taikinassa ja levitä ne leivinpaperin päälle uunipellille.
4. Kypsennä 225 asteessa / n. 20 minuuttia.
5. Sekoita dipin ainekset -> laita jääkaappiin tekeytymään.
6. Sekoita sriracha ja öljy keskenään. Sivele kauttaaltaan kukkakaaleille. Jatka paistamista uunin ylätasolla vielä kymmenisen minuuttia.
7. Dippaile ja naatiskele!
perjantai 6. lokakuuta 2017
Sepustusta ja omenapaistoksen ohje
Niin ne vuodet vierii ja blogi nukkuu, mutta ei ole sentään ihan unholaan painunut ainakaan Vellinkeittäjältä. Säännöllisen epäsäännöllisesti tulee käytyä joku resepti täällä mieleenpalauttamassa ja vähintään yhtä usein harmittaa, kun hyvät ruokakokeilut jäävät tallentamatta mihinkään. Koskaan ei tunnu olevan bloggaamiselle aikaa, niin hauskaa kuin se onkin - ajan voisi kyllä helposti ottaa vähemmän palkitsevalta ja turhemmalta somettamiselta. Nyt aikaa järjestyi epämiellyttävän (horror) hampaanpoistoepisodin ja sitä seuranneen sairasloman "ansiosta". En suosittele vastaavaa kenellekään!
Sitten asiaan. Täytin taas vuosia ja vietin muutaman ystävän kanssa hienon syksyisen päivän Korpilahden Oravivuorella retkeillen - ja huonoilla jutuilla ja Youtube-videoilla kuorrutetun illan siihen päälle :) Yleisön pyynnöstä emäntä ei kuluttanut aikaansa hellan äärellä, vaan päivän pääaterian kuljetti ovelle Kotipizzan lähetti. Kyllä maistui ulkoilun päälle, aah! Koska martta ei pääse karvoistaan, oli luonnollisesti jotain väännettävä omin käsinkin.... Ja mikä mietintä siinä taas olikaan, että mitä keksisi. Juustokakku olisi aina varma valinta, mutta pieni maailmanpelastaja sisälläni potee tuskaa jo ylenpalttisesta juustonkin syömisestä (juuston ympäristökuormitus on sama kuin naudanlihalla!) Mitä muuta se voisi olla?
Niin kuin usein, nytkin vastaus ongelmaan löytyi yllättävästä arkisesta tapahtumaketjusta. Kaikki alkoi siitä, että tässä uuden kotimme lähellä on monta upeaa kohdetta (Kuokkalan kartano, Äijälän salmi ja silta, Kuokkalan pellon puistikot, siirtolapuutarha, palstaviljelmät, Jyväsjärven rannat raitteineen ja uusimpana löytönäni (se on ollut siinä jo 15 vuotta ja olen nähnyt sen ainakin 700 kertaa, nykyisin ohitan sen työmatkallani lähes joka päivä, mutten ole koskaan aiemmin kunnolla poikennut) Survon peltojen omenatarha. Omenatarha on Jyväskylän kaupungin perustama ja ylläpitämä paratiisi ja vapaasti kaupunkilaisten käytettävissä. Kahden hehtaarin laajuiseen tarhaan on istutettu 764 omenapuuta ja 28 päärynäpuuta ja satoa tuottaviin puihin on merkattu, ovatko ne kesä-, syys- vai talvilajiketta ja vielä lajikkeen nimi. Hedelmiä saa käydä popsimassa puistossa ja pieniä määriä saa kuljettaa kotiin. Luksusta!
Pyöräilin tyttären kanssa tarhaan kuulaana syyspäivänä ja keräsimme pienen repullisen omppuja kotiinvietäviksi. Seuraavana päivänä otin omppuja töihin evääksi ja yhden palaverin alkaessa siinä omenaa pureskelin, jolloin työkaveri kysyi, että herkutteletko oman puun ompuilla. Minä siihen että meidän puut menivät entisen kodin mukana ja nyt ei omia puita ole, mutta Survon pellolta niitä onneksi saa. Ja sitten hehkutin paikkaa ja kaikki ihmettelivät, että missä sellainen oikein on ja vau ja ei voi olla totta.
Sitten samainen työkaveri ilokseni ilmoitti, että hänellä on valtavan ihana omenapaistosresepti ja ennen vähemmän tärkeiden (työ)asioiden käsittelyä jakoi tuon ohjeen kanssamme. Tadaa, tässä se tulee, ja tästä naisenergiaa ammensimme:
Omenapaistos
Lohkotut omenat ladotaan voidellun vuoan pohjalle. Sitten kaikki seuraavat aineet sekoitetaan keskenään: 100 g voita (pehmeä, ei sula), pari dl fariinisokeria, 1.5 dl vehnä- tai kaurajauhoja, 3-4 dl riisimuroja, kanelia oman maun mukaan (voi laittaa ompuille ja sitten vielä tähänkin). Seos levitellään omppulohkojenpäälle ja paistetaan n. 25 minsaa 200-asteisessa uunissa. Vaniljajäätelöä kylkeen ja avot on hyvää!
Kiitos työkaverille ohjeesta ja valonpisaroita kaikille tasapuolisesti!
Sitten asiaan. Täytin taas vuosia ja vietin muutaman ystävän kanssa hienon syksyisen päivän Korpilahden Oravivuorella retkeillen - ja huonoilla jutuilla ja Youtube-videoilla kuorrutetun illan siihen päälle :) Yleisön pyynnöstä emäntä ei kuluttanut aikaansa hellan äärellä, vaan päivän pääaterian kuljetti ovelle Kotipizzan lähetti. Kyllä maistui ulkoilun päälle, aah! Koska martta ei pääse karvoistaan, oli luonnollisesti jotain väännettävä omin käsinkin.... Ja mikä mietintä siinä taas olikaan, että mitä keksisi. Juustokakku olisi aina varma valinta, mutta pieni maailmanpelastaja sisälläni potee tuskaa jo ylenpalttisesta juustonkin syömisestä (juuston ympäristökuormitus on sama kuin naudanlihalla!) Mitä muuta se voisi olla?
Niin kuin usein, nytkin vastaus ongelmaan löytyi yllättävästä arkisesta tapahtumaketjusta. Kaikki alkoi siitä, että tässä uuden kotimme lähellä on monta upeaa kohdetta (Kuokkalan kartano, Äijälän salmi ja silta, Kuokkalan pellon puistikot, siirtolapuutarha, palstaviljelmät, Jyväsjärven rannat raitteineen ja uusimpana löytönäni (se on ollut siinä jo 15 vuotta ja olen nähnyt sen ainakin 700 kertaa, nykyisin ohitan sen työmatkallani lähes joka päivä, mutten ole koskaan aiemmin kunnolla poikennut) Survon peltojen omenatarha. Omenatarha on Jyväskylän kaupungin perustama ja ylläpitämä paratiisi ja vapaasti kaupunkilaisten käytettävissä. Kahden hehtaarin laajuiseen tarhaan on istutettu 764 omenapuuta ja 28 päärynäpuuta ja satoa tuottaviin puihin on merkattu, ovatko ne kesä-, syys- vai talvilajiketta ja vielä lajikkeen nimi. Hedelmiä saa käydä popsimassa puistossa ja pieniä määriä saa kuljettaa kotiin. Luksusta!
Pyöräilin tyttären kanssa tarhaan kuulaana syyspäivänä ja keräsimme pienen repullisen omppuja kotiinvietäviksi. Seuraavana päivänä otin omppuja töihin evääksi ja yhden palaverin alkaessa siinä omenaa pureskelin, jolloin työkaveri kysyi, että herkutteletko oman puun ompuilla. Minä siihen että meidän puut menivät entisen kodin mukana ja nyt ei omia puita ole, mutta Survon pellolta niitä onneksi saa. Ja sitten hehkutin paikkaa ja kaikki ihmettelivät, että missä sellainen oikein on ja vau ja ei voi olla totta.
Sitten samainen työkaveri ilokseni ilmoitti, että hänellä on valtavan ihana omenapaistosresepti ja ennen vähemmän tärkeiden (työ)asioiden käsittelyä jakoi tuon ohjeen kanssamme. Tadaa, tässä se tulee, ja tästä naisenergiaa ammensimme:
Omenapaistos
Lohkotut omenat ladotaan voidellun vuoan pohjalle. Sitten kaikki seuraavat aineet sekoitetaan keskenään: 100 g voita (pehmeä, ei sula), pari dl fariinisokeria, 1.5 dl vehnä- tai kaurajauhoja, 3-4 dl riisimuroja, kanelia oman maun mukaan (voi laittaa ompuille ja sitten vielä tähänkin). Seos levitellään omppulohkojenpäälle ja paistetaan n. 25 minsaa 200-asteisessa uunissa. Vaniljajäätelöä kylkeen ja avot on hyvää!
Kiitos työkaverille ohjeesta ja valonpisaroita kaikille tasapuolisesti!
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
Tuli hyvä kakku
Nuorempi Vellinkeittäjä täytti ensimmäisen vitosensa ja saavutusta juhlittiin useiden päivien ajan. Kaverisynttärit mentiin pirtelöbaarilla ja kaupan naposteltavilla ja sukulaisten kemutkin aika vähällä leipomisella, mutta kahdenlaista kakkua kuitenkin kannettiin pöytään.
Tyttären parin ensimmäisen elinvuoden ajan vahvana ajatuksena oli, että mihinkään trendi- tai brändihumpuukkiin ei sorruta, vaan kaikki tavarat ja vaatteet, syömisistä ja juomisista puhumattakaan, hankitaan muulla perustella kuin sillä että siitä löytyy jonkun ylikaupallistetun hahmon kuva. Ajatusta oli helppo toteuttaa niin kauan kuin lapsi ei osannut puhua, eikä juuri saanut vaikutteita ulkomaailmasta... Tästä päästäänkin viralliseen synttärikakkuun, joka syntyi sankarin, kummitätinsä ja Vellinkeittäjän yhteistyönä:
Vellinkeittäjä jr:n hyllyiltä löytyy myös (ainakin) nämä Frozenin kuvilla varustetut tavarat: shampoo, koruja, peli (sis 6 erilaista), palapeli, laastareita, lehtiä, väritettävä laukku (2 kpl) huulirasvoja (6 kpl), mekko, kengät, pipo, uikkarit, pikkarit (3 kpl), leggarit (2 kpl). Frozen-kumppareista ei löytynyt kokoa, joten oli ostettava Nokialaiset.
Ajatuksen toisesta juhlapäivän kakusta sain Mikkelistä, jossa vierailimme viime viikolla. Söin siellä ystävän pöydässsä ekan kerran myös nyhtökauraa, jota en ole onnistunut omaan jääkaappiin vielä saamaan (aina vääränä päivänä kaupassa ja nyhtökaurat paremmissa suissa). Oli maineensa veroista ja Mikkelin anti muutenkin yhtä korkealaatuista kuin aina ennenkin. Menkää ihmeessä Mikkelin torille!
Mutta siihen kakkuun. Ystävä oli bongannut reseptin Sikke Sumarin blogista ja kyllä vei paistos kielen mennessään. Meillä raparperisato on heikonlainen, joten kakku muuttui lennossa mansikkapainotteiseksi (hain Jyväskylän torilta laatikollisen Honey-mansikkaa, oli suorastaan sairaan makeaa pitkän aurinkoisen putken päätteeksi. Kyllä J-kylän torillakin kannattaa vierailla!)
Tässä Siken resepti kevyesti tuunattuna:
Kesäinen mansikka-raparperikakku
Pohja:
3 munaa
2,25 dl hienoa sokeria
75 g sulatettua voita
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
1. Laita uuni lämpeämään 220 asteeseen
2. Leivitä pyöreä vuoka (käytin irtopohjavuokaa)
3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu voi ja maito
4. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja kääntele taikinaan.
5. Paista uunin keskitasolla n 10-15 min eli kunnes kakun pinta on hiukan ruskistunut ja kestää kevyen painalluksen.
0,5 dl vettä
2 rkl hunajaa
6. Kiehauta vesi ja hauduta täytteitä hetki. Älä keitä mössöksi.
Tyttären parin ensimmäisen elinvuoden ajan vahvana ajatuksena oli, että mihinkään trendi- tai brändihumpuukkiin ei sorruta, vaan kaikki tavarat ja vaatteet, syömisistä ja juomisista puhumattakaan, hankitaan muulla perustella kuin sillä että siitä löytyy jonkun ylikaupallistetun hahmon kuva. Ajatusta oli helppo toteuttaa niin kauan kuin lapsi ei osannut puhua, eikä juuri saanut vaikutteita ulkomaailmasta... Tästä päästäänkin viralliseen synttärikakkuun, joka syntyi sankarin, kummitätinsä ja Vellinkeittäjän yhteistyönä:
Vellinkeittäjä jr:n hyllyiltä löytyy myös (ainakin) nämä Frozenin kuvilla varustetut tavarat: shampoo, koruja, peli (sis 6 erilaista), palapeli, laastareita, lehtiä, väritettävä laukku (2 kpl) huulirasvoja (6 kpl), mekko, kengät, pipo, uikkarit, pikkarit (3 kpl), leggarit (2 kpl). Frozen-kumppareista ei löytynyt kokoa, joten oli ostettava Nokialaiset.
Ajatuksen toisesta juhlapäivän kakusta sain Mikkelistä, jossa vierailimme viime viikolla. Söin siellä ystävän pöydässsä ekan kerran myös nyhtökauraa, jota en ole onnistunut omaan jääkaappiin vielä saamaan (aina vääränä päivänä kaupassa ja nyhtökaurat paremmissa suissa). Oli maineensa veroista ja Mikkelin anti muutenkin yhtä korkealaatuista kuin aina ennenkin. Menkää ihmeessä Mikkelin torille!
Mutta siihen kakkuun. Ystävä oli bongannut reseptin Sikke Sumarin blogista ja kyllä vei paistos kielen mennessään. Meillä raparperisato on heikonlainen, joten kakku muuttui lennossa mansikkapainotteiseksi (hain Jyväskylän torilta laatikollisen Honey-mansikkaa, oli suorastaan sairaan makeaa pitkän aurinkoisen putken päätteeksi. Kyllä J-kylän torillakin kannattaa vierailla!)
Tässä Siken resepti kevyesti tuunattuna:
Kesäinen mansikka-raparperikakku
Pohja:
3 munaa
2,25 dl hienoa sokeria
75 g sulatettua voita
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
1. Laita uuni lämpeämään 220 asteeseen
2. Leivitä pyöreä vuoka (käytin irtopohjavuokaa)
3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu voi ja maito
4. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja kääntele taikinaan.
5. Paista uunin keskitasolla n 10-15 min eli kunnes kakun pinta on hiukan ruskistunut ja kestää kevyen painalluksen.
Täyte:
1 l raparperin paloja tai raparperia ja mansikkaa sadon mukaan0,5 dl vettä
2 rkl hunajaa
6. Kiehauta vesi ja hauduta täytteitä hetki. Älä keitä mössöksi.
Tosca:
225 g voita
2,25 dl sokeria
225 g mantelilastuja
4 rkl kermaa
4 rkl vehnäjauhoja
7. Kuumenna kaikki ainekset kattilassa sekoitellen. Sitten kun voi ja sokeri ovat sulaneet ja massa on paksua, tosca on valmista.
8. Levitä täyte kakkupohjan päälle ja tosca täytteen päälle. Paista vielä uunin yläosassa n 15 minuuttia, kunnes tosca on kauniin kullanruskea.
Kakku häämöttää yllä olevassa kuvassa Frozen-kakun taustalla.
Nautitaan kesästä!
maanantai 2. toukokuuta 2016
Vapun klassikot
Innostuin vuosikausien tauon jälkeen värkkäämään perinteiset vappuherkut, siman ja munkit. Molemmista tuli niin häikäisevät palautteet, että ajattelin arkistoida reseptit tulevien bileitten varalle ja kenties Vellinkeittäjän ystävienkin kokeiltaviksi. Etukäteen ajateltuna molemmat tuntuivat työläämmiltä toteuttaa kuin mitä todellisuus lopulta osoitti. Siman kanssa pitää vaan muistaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä tekeytyminen vaatii n 5 päivää. Yle tarjosi Vapun alla helpon ja loisteliaan reseptin, jonka kerron seuraavassa.
Valmistamiseen tarvitset puhtaan muovimpärin, pulloja, korkkeja ja suppilon. Itse käytin muovisia pakastuspulloja ja pesin kaikki astiat astianpesukoneessa ennen pullottamista.
Perinteinen sima ravintolakoulu Perhon tapaan
4 l vettä
500 g fariinisokeria
2 luomusitruunan mehu ja kuori
noin herneen kokoinen hippunen tuorehiivaa
1/2 tl suolaa
Tee näin
1. Pese sitruunat hyväksi. Raasta kuoret ja purista mehut.
2. Laita ämpäriin fariinisokeri, suola sekä sitruunamehu ja -kuoret.
3. Keitä puolet vedestä ja lisää ämpäriin. Sekoita niin kauan, että sokeri on sulanut
4. Lisää loppu vesi kylmänä ja anna siman haaleta kädenlämpöiseksi.
5. Sekoita hiiva pieneen määrään vettä, lisää ämpäriin ja sekoita.
6. Anna siman käydä huoneenlämmössä, liinan alla n 24 h.
7. Lisää pullojen pohjalle rusinoita.
8. Siivilöi sima ja kaada suppilon avulla puhtaaksi pestyihin pulloihin. Sulje korkit, mutta älä liian tiukasti.
9. Siirrä pullot jääkaappiin ja anna tekeytyä n 5 vuorokautta.
Munkkireseptiä lainasin sellaisenaan Valion nettisivuilta. Paistamisvaihe jännitti etukäteen, mutta hyvin siitä selvisin. Kattilankansi kannattaa kyllä pitää munkinpaistokattilan lähettyvillä, kaiken varalta. Ainakin yksi iso tulipalo sai tänäkin vappuna alkunsa munkinpaistosta, joten turhan varovainen ei voi olla.
Vappumunkit (n. 40 kpl)
50 g hiivaa
5 dl maitoa
2 munaa
2 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kaardemummaa
n. 16 dl vehnäjauhoja
1,5 dl juoksevaa tai 150 g juoksematonta Oivariinia
Paistamiseen 1 l rypsiöljyä
Päälle hienoa sokeria
Tee näin:
1. Sekoita hiiva kädenlämpöisen maidon joukkoon. Lisää munat, sokeri, mausteet ja osa jauhoista. Sekoita taikina tasaiseksi. Alusta loput jauhot taikinaan ja lisää lopuksi oivariini
2. Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi
3. Leivo taikinasta pikkupullia ja anna kohota vielä hyvin
4. Kuumenna öljy teräskattilassa. Öljy on sopivan kuumaa eli 170-180-asteista, kun pala taikinaa ruskistuu 1-2 minuutissa. Varo ylikuumenemista.
5. Tee pullan sisälle sormilla reikä ja venytä reikämunkiksi. Paista 4-5 munkkia kerrallaan. Käännä n minuutin jälkeen ja nosta kypsät munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle.
6. Pyöräytä valmiit munkit hienossa sokerissa.
Öljyn voi käyttää parikolme kertaa uudelleen. Älä hävitä öljyä viemäriin vaan laita tyhjään pulloon ja toimita sekajäteastiaan.
Sitten vaan nautiskelemaan kevään merkeistä ja herkuista! Sääkin suosi meitä tänä vappuna eli mittari kipusi lähelle kahtakymppiä ja aurinko lämmitti iloisesti.
torstai 28. huhtikuuta 2016
Yrttitarhaa
Vietin tässä huhtikuulla yhden lauantain marttakavereitten kanssa läheisessä puutarhamyymälässä sivistämässä itseäni puutarhatietoudella. Alun martta-arpajaisten säätöjen jälkeen (olin tällä kertaa joukon nuorimmasta päästä...) opimme yhtä ja toista lehtokotiloiden torjunnasta ja hävittämisestä ja kevään uutuuskasveista. Tiedoksenne, että nyt kuuluu kasvattaa ainakin härkäpapua ja viinirypäleitä. Koska Vellinkeittäjä perheineen saattaa vaihtaa lähiaikoina vellinkeittopaikkaa, en jaksanut innostua istutuksista, enkä oikeastaan kotiloiden hävittämisestäkään. Sen sijaan kolmas teema, yrttiviljely, nostatti intoa, siispä siitä päivän tietoisku:
Yrtit kasvavat sitä ahkerammin, mitä enemmän niitä leikkelee. Yrttisakset kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan yrttiviljelijän varusteisiin, sillä niillä saa näppärästi ja nopeasti sopivan kokoista silppua kuivattavaksi tai suoraan keitoksiin heitettäväksi (yrttisakset ovat Vellinkeittäjänkin ostoslistalla).
Yrtinviljelijäystävältä kuulin sellaisen vinkin, että jos yrtit kasvavat yli akuutin tarpeen, voi niitä silputa ja pakastaa esim. jääpalarasioissa, tilkassa vettä tai öljyä ja mukaan voi pyöräyttää vaikka mustapippuriakin.
- Yrttikasvatukseen kannattaa valita mahdollisimman valoisa kasvupaikka. Aurinkoinen ikkunalauta on oikein oivallinen kasvualusta. Sitruunamelissa ja ruohosipuli viihtyvät kuitenkin puolivarjossa.
- Yrttejä voi lisätä pistokkaasta.
- Jos kasvatat siemenestä: Ruukun pohjalle lekasoraa salaojaksi. Kätevä vinkki on laittaa sora sukkahousun sisään! Kylvä kosteaan multaan (kesäkukkamulta käy hyvin), tähän peukalosääntö: mitä pienempi siemen, sitä vähemmän multaa päälle. Peitä muovilla, jossa on ilmareikiä.
- Liikaa kosteutta kannattaa välttää etenkin kasvatusvaiheessa. Multa saa kuivahtaa välillä. Jos käytät altakasteluruukkua, myös sen kannattaa antaa mennä kastelujen välissä ihan kuiviin.
- Yrttejä voi kasvattaa myös avomaalla. Suorakylvöön soveltuvat esimerkiksi kirveli, korianteri, persilja, tilli, timjami ja vihanneskrassi.
Yrtit kasvavat sitä ahkerammin, mitä enemmän niitä leikkelee. Yrttisakset kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan yrttiviljelijän varusteisiin, sillä niillä saa näppärästi ja nopeasti sopivan kokoista silppua kuivattavaksi tai suoraan keitoksiin heitettäväksi (yrttisakset ovat Vellinkeittäjänkin ostoslistalla).
Yrtinviljelijäystävältä kuulin sellaisen vinkin, että jos yrtit kasvavat yli akuutin tarpeen, voi niitä silputa ja pakastaa esim. jääpalarasioissa, tilkassa vettä tai öljyä ja mukaan voi pyöräyttää vaikka mustapippuriakin.
 |
| Oregano, timjami, minttu, korianteri |
Makoisat pihvit broilerinjauhelihasta
4 annosta
400 g
broilerinjauhelihaa
1
kananmuna
1,5 rkl
hienonnettuja kapriksia
1
sitruunan kuori
2 tl
sitruunamehua
0,5 dl
parmesaaniraastetta
2 rkl
hienonnettua ruohosipulia
suolaa
rouhittua mustapippuria
Paistamiseen
öljyä
Ruohosipulikastike
1 prk
kermaviiliä (200 g)
2 tl
sinappia
sokeria
suolaa
rouhittua mustapippuria
3 rkl
hienonnettua ruohosipulia
Ohjeet
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja anna maustua viileässä pihvien teon ajan. Sekoita broileripihvien ainekset. Muotoile massasta kostutetuin käsin pihvejä. Paista pihvit pannulla öljyssä molemmin puolin kypsiksi. Tarjoile ruohosipulikastikkeen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)